Kaupunginosia kuvaillessa monet kertovat alueen erikoisesta ilmapiiristä ja jotkut puhuvat jopa asuinalueensa ”hengestä”. Onko kaupunginosilla kuitenkaan erityistä henkeä vai erottautuvatko Helsingin eri alueet vain maantieteellisen sijaintinsa mukaan? Vaikka esimerkiksi Kallion hengen pohtiminen perustuu varmasti osittain siihen, että haluamme löytää yhtäläisyyksiä eurooppalaisten metropolien mielenkiintoisten kaupunginosien kanssa, on Kalliolla oma historiansa, joka värittää yhä alueen ilmapiiriä.
Historiallisella jaolla porvarilliseen ja työväen Helsinkiin onkin ollut todellista vaikutusta koko kaupunkiin, ja myös maaltamuutto on osaltaan muokannut kaupungin eri alueita. Kun kalliolainen toteaa toverilleen ”tiätsä”, sanoo töölöläinen vastaavassa tilanteessa kahviseuralleen ”tietsä”.
Tunnistettavien slangierojen lisäksi Kallion “hengestä” kielii Lauttasaareen liikkeensä muuttaneen leipurin toteamus siitä että työskentely oli Kalliossa mukavampaa, koska ihmiset tulivat rohkeammin juttelemaan. Mikä siis muodostaa tämän hengen, jonka myös leipuri tunnisti? Jäikö työväen yhteisöllisyys elämään Kallion kulmiin vai houkuttelevatko keskimääräistä halvemmat asunnot tietynlaisia ihmisiä Kallion alueelle? Onko Kalliossa luontevampaa jutella leipurille tai asiakkaalle kuin muualla?
Kallion hengessä on yhä suvaitsevaisuutta, vaikka joskus vanhan viinan lemu saattaakin käydä sietorajoilla. Kallion alueella toimii erilaisia yhteisöjä pelastusarmeijan korttelista nuorten hupparidesignereiden työhuoneisiin. Yhteistä Kallion kaduille on salliva ilmapiiri kaikkia kansankerroksia kohtaan. Kalliossa on tilaa ja tilaisuuksia luoda uutta, mutta uusi myös arvostaa nykymaailman vieroksumia baareja, nukkavieruja kahviloita ja kirpputoreja. Toiselle kulman kiinalaisravintola on huvittavan kitsch kun taas toiselle ihana kotoisa nurkkaus. Kallion nykypäivää ovat uudet suomalaisperinteet, jotka ovat yhä sekoittuneempia muualta tuotuihin kulttuureihin. Enää Kallio ei ole vain hämäläisten ja savolaisten kirjoittama alue vaan aluetta värittää myös Hämeentien aasialaiset ja afrikkalaiset elintarvikeliikkeet, vietnamilaisperäinen talonmies ja Harjun saunan monikulttuurinen jengi.
Kallio herättää siis intohimoja. Mutta vaikka se tuntuisi kuinka omalta, siihen ei voi suhtautua ihan kuin kylään. Ongelmineen, vahvuuksineen ja mahdollisuuksineen sitä ei voi nimittäin hallita. Kallion hengen luovat kuitenkin viime kädessä siellä elävät ja toimivat ihmiset. Onnellinen Kallio -projektin tavoite on konkretisoida tätä henkeä entistä monimuotoisemmin. Jokaisella on omat urbaanit mansikkapaikkansa: baarit, kahvilat, istuskelukalliot, makoilunurtsit, tunnelmalliset kulkureitit. Kuluttaminen ja fiilistely ovat konkreettisia, mutta kuitenkin rajallisia tapoja toteuttaa itseään ja vaikuttaa lähiympäristöönsä. Kallion kirjavalla asujaimistolla ja toimijoilla olisi paljon annettavaa omaehtoisen ja yhteisöllisen toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta.
Miltä siis kuulostavat:
- Kansalaisten monitoimitila kirjaston kallioilla?
- Yhtenäiset kivijalkatilat, joissa kahvilanpitäjät, taiteilijat ja vaikkapa kirjanpitäjät toimivat ja joissa syntyy myös mahdollisuuksia asukkaiden osallistumiselle ja luovalle toiminnalle?
- Sallitut tilat katutaiteelle ja julisteille?
- Kalliolle tyypilliset sisäpihat autottomina, yhtenäisinä, vehreinä, pihasaunalla ja itse tehdyin pihakalustein varustettuina?
- Kattopuutarhat ja renkaista kyhätyt perunan- ja tomaatinkasvatustornit?
- Enemmän asuntoja perheille tiivistämällä hukkatiloja täydennysrakentamisella ja yhdistämällä pieniä asuntoja?
Näistä mahdollisuuksista me haaveilemme ja niiden toteutumista me haluamme edistää!
Kutsumme sinut mukaan ideoimaan ja toteuttamaan omilla käsilläsi inhimillistä, elävää kaupunkia!
Onnellinen Kallio on ympäristöjärjestö Dodo:n hanke elävämmän, viihtyisämmän ja ekologisemman kaupunkiympäristön edistämiseksi.
Kirjoittajat: Ilona Hiila, Jaakko Lehtonen, Jarre Parkatti, Inari Penttilä, Aino Verkasalo
Tämä kolumni on julkaistu 26.11. ilmestyneessä Kallio-lehdessä.